St1:n Mika Anttonen: ”Pelkkä tahtotila ei riitä ilmastonmuutoksen torjumiseen – nyt tarvitaan toimintaa”

Siinä missä 10 vuotta sitten fossiiliset energiamuodot kattoivat 80% energiatuotannosta, oli viime vuonna vastaava luku 70%. Energia- ja polttoaineyhtiö St1:n perustaja ja pääomistaja Mika Anttonen näkee kehityksen suunnan oikeana, mutta kritisoi sen tahtia: ”Uusiutuvan energian osuus on kasvanut noin prosentin per vuosi, mikä ei ole ilmastonmuutoksen näkökulmasta likimainkaan sellainen tahti, jolla muutoksen pitäisi tapahtua”. Wärtsilä Energy Businessin johtaja Matti Rautkivi keskusteli Anttosen kanssa toimista, joilla tahtia saadaan kiristettyä.

Suurempia investointeja

Väestönkasvun ja elintason nousun myötä energian tarve kasvaa koko ajan. Vaikka Anttonen toivoo uudistuvien energianlähteiden ”megalomaanista vyöryä”, hän kyseenalaistaa sen mahdollisuuden syrjäyttää fossiiliset energialähteet nykyisen kokoisilla investoinneilla: ”Vaikka uusiutuvaa tehdään niin, että kaikki tehtaat käy täysillä ja kaikki kykenevät insinöörit tuottavat uusia ratkaisuja, sillä nopeudella pystyttiin viime vuonna kattamaan vain 30% kasvusta. Puhumattakaan, että sillä korvattaisiin fossiilisia, joiden määrä on valtava.”

Uusiutuvaan energiaan investoitiin viime vuonna noin 330 miljardia dollaria, mutta Anttosen mukaan määrä pitäisi olla yli 10 kertainen: ”Jos haluamme pitää kiinni puolentoista asteen tavoitteesta, investointien olisi pitänyt olla 3500 miljardia dollaria”. Anttonen korostaa, että sen sijaan, että tavoitteisiin sitoudutaan juhlallisesti ja kerrotaan kuinka paljon asiaa tahdotaan edistää, tulisi realistisesti miettiä miten tavoitteisiin päästään.

Jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä tavoiteltuun 1,5 asteeseen, tulee Anttosen mukaan keskittyä ratkaisuihin, joissa vaikuttavuus on kaikista suurin. Erityisesti hän korostaa toimenpiteitä, joissa mukana on koko maailma: ”Ratkaisuihin, jotka rajoittuvat esimerkiksi Suomeen tai Pohjoismaihin, ei kannata laittaa paljon effortia”.

Anttonen sanoo, että ilmastonmuutoksen hillintään vaadittavan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden alentaminen voidaan tehdä joko vähentämällä päästöjä tai sitomalla ilmakehään laskettua hiiltä takaisin hyötykäyttöön tai maaperään. Näihin keskittyvän teknologian kehittämisen hän näkee tärkeimpänä ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Esimerkiksi hän antaa power-to-X teknologiat, joissa esimerkiksi aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön avulla vedestä eristetty vety ja ilmakehästä tai suoraan päästölähteistä saadusta hiilestä konsentroitu hiilidioksidi yhdistetään metaaniksi, josta voidaan synteettisesti valmistaa polttoainetta. Tämän, sekä laajamittaisen metsittämisen Anttonen näkee investointeina, joihin nyt tulisi panostaa.

Verotusratkaisuista päästöttömyyden palkitsemiseen

Anttonen ei usko verottamiseen keinona kasvattaa yritysten budjetteja uusiutuvan energian investointeihin. Yhdeksi ratkaisuksi hän ehdottaa ”hiilipörssiä”, johon yritykset maksavat rahaa aiheuttamistaan päästöistä ja vastavuoroisesti rahaa maksetaan niille toimijoille, jotka alentavat hiilidioksidipitoisuutta ilmakehässä. Anttosen mielestä vastuu tulisi sälyttää kansallisvaltioiden sijaan suurille energia-alan yrityksille, joilla on rahat ja kyky tehdä konkreettisia muutoksia. Myös Rautkivi näkee hiilipörssin mahdollisuutena lisätä elinkeinoa ja hyvinvointia esimerkiksi metsitettävillä alueilla.

Metsitettäviä alueita tulisi Anttosen mukaan suunnitella paikkoihin, joissa yhteyttämistä tapahtuu 365 päivänä vuodessa ja missä metsittäminen tuo myös muita hyötyjä. Esimerkiksi Afrikassa Saharan etelänpuoleisella alueella kyliä muuttuu joka vuosi asuinkelvottomaksi ilmastonmuutoksen edetessä. Puita istuttamalla alueelle myös luotaisiin työpaikkoja, minkä vuoksi Anttonen näkee Afrikan metsittämisen hyödyllisenä sekä ilmastonmuutoksen hidastamisen että sosioekonomisten tekijöiden kannalta.

Ratkaisun löytäminen vaatii tosiasioiden hyväksymistä

Anttonen korostaa, että ensimmäinen askel ilmastonmuutoksen torjumiseen on kuitenkin tosiasioiden hyväksyminen. Hän ei usko puolentoista asteen tavoitteeseen, vaan näkee, että meillä on liian vähän aikaa vaadittavien toimenpiteiden tekemiseen käytännössä. Tavoitteen saavuttamiseksi asetettu hiilibudjetti on 580 gigatonnia ja Anttosen mukaan on jo tiedossa, että tämä tullaan ylittämään. ”Koko ajan pitäisi yrittää pysyä niin reaalimaailmassa kuin mahdollista, mikä ei tarkoita sitä, että ei pitäisi olla unelmia tai suhtautua positiivisesti, niin minäkin teen. Mutta en kuitenkaan lähde esittämään sellaista visiota, joka on lähtökohtaisesti mahdoton.” Anttonen sanoo.

Hän ei kuitenkaan ole luopunut toivosta: ”Toivoa on ilman muuta. Vaikka hiilibudjetti ylitetään, sitomalla hiiltä ilmakehästä takaisin ja vähentämällä sitä fossiilisista lähteistä, meillä on mahdollisuus saada se alennettua takaisin”. Ratkaisun avaimina hän näkee hiilipörssin sekä sellaiset uusiutuvan energian teknologiat, joita muun muassa Wärtsilässä tällä hetkellä kehitetään.